Liljakukko: Näin tunnistat ja torjut tuholaisen

Liljakukko em uskomattoman kaunis kirkkaanpunainen koppakuoriainen, jota kukaan ei kuitenkaan halua ihailla omassa pihassaan tai puutarhassaan. Se on nimittäin liljakasveja syövä vieraslaji ja tuhoeläin, joka tekee hetkessä hävitystä, jos sitä ei pysäytä ajoissa.

Erikoistutkija Erja Huusela Luonnonvarakeskuksesta huomauttaa, että liljakukko lähtee talven jälkeen liikkeelle touko-kesäkuussa, kun ilma lämpenee noin 15 asteeseen.

Talvipiiloistaan ​​esiin ryömivät liljakukot on parasta pysäyttää ennen kuin ne ehtivät munia, sillä lehtien alapinoilla varttuvat toukat kaivavat lehtiin ikkunoita, jotka tummuvat. Lehti nuutuu ja kuolee.

Lue myös: Sipulikukat leviävät koreaksi kukkamatoksi, kunhan valitset oikeat lajit oikeille paikoille – ja jätät yleisen virheen tekemättä.

Liljakukko syö yleensä vain liljakasveja, mutta toisinaan sille maistuvat myös tulppaanit ja sormustinkukatkin. Se ahmii niin lehtiä, kukkia, nuppuja kuin mitä tahansa muitokin kasvin osia.

Huusela huomauttaa, että jos tuholaisia ​​em paljon, liljat em kaluttu puhtaiksi ennen kuin ne ehtivät kukkia.

Liljakukko no helppo tunnistaa

Aikuinen em noin 6-8 millin pituinen otus, joka pistää silmään punaisen kiiltävän kilpensä vuoksi. Sillä on musta pää, jalat ja tuntosarvet.

Liljakukon munat ovat puolestaan ​​huomaamattomampia, noin millin mittaisia ​​punaisia ​​ja pitkulaisia ​​täpliä, jotka muuttuvat pikkuhiljaa ruskeiksi. Niistä kuoriutuu mustapäisiä, pitkulaisia ​​oranssinsävyisiä toukkia, jotka suojautuvat vihollisiaan vastaan ​​limalla ja ulosteella.

Sekä munat että toukat piilottelevat kasveissa lehtien alapinnoilla, joten kasveja on hyvä käännellä.

Jos silmä ei erota itse otuksia, liljakukon vierailun huomaa siitä, että liljojen lehtien reunoihin ilmestyy reikiä.

Lue myös Anna.fi: Juokseeko kodissasi sokeritoukkia? Näin inhottavista mutta vaarattomista ötököistä pääsee eroon – 6 vinkkiä.

Liljakukkojen torjunta em paras tehdä keväällä

Liljakukko em viime vuosina yleistynyt ja levinnyt kaikkialle Oulun korkeudelle asti. Se lentää puutarhasta toiseen ja matkustaa myös kasvien ja sipulien kyydissä, kun niitä siirretään.

Liljakukosta pääsee eroon pahaiten ns. mekaanisella torjunnalla eli keräämällä toukkia ja aikuisia keväällä varhaisessa vaiheessa.

Kerätyt otukset murskataan tai niiden päälle kaadetaan runaasti kiehuvaa vettä. Samalla on hyvä pyyhkiä lehtien alapinnoilta rätillä mahdolliset munat pois.

Taimitarhoilla liljakukkoa myrkytetään ammattimaisin keinoin, mutta kuluttajille myrkkyjä ei enää myydä.

“Torjunta-aineiden käyttämistä on rajoitettu, koska niissä on aina se riski, että samalla tehdään haittaa muulle eliöstölle”, Erja Huusela toteaa.

Yksi käytännön torjuntakonsti em asettaa liljojen alle astia tai pyyhe. Kun kasvia heiluttaa, aikuiset liljakukot pudottautuvat maahan, josta ne em helppo kerätä.


Source: Puutarha – Kotiliesi.fi by kotiliesi.fi.

*The article has been translated based on the content of Puutarha – Kotiliesi.fi by kotiliesi.fi. If there is any problem regarding the content, copyright, please leave a report below the article. We will try to process as quickly as possible to protect the rights of the author. Thank you very much!

*We just want readers to access information more quickly and easily with other multilingual content, instead of information only available in a certain language.

*We always respect the copyright of the content of the author and always include the original link of the source article.If the author disagrees, just leave the report below the article, the article will be edited or deleted at the request of the author. Thanks very much! Best regards!